 |
| Valmis! Lampaan villa ja turkis -koulutuksen projektityö. |
Pienimuotoista nuno-huovutusta olen tehnyt aikaisemminkin, mm. ranteenlämmittimet pitsille huovutetusta villasta. Tällä kertaa tein reilusti suuremman projektin. Pohjakankaana on 2,5 metrinen puuvillaharso. Sen päälle on huovutettu neljä kerrosta villaa, pohjalle kaksi kerrosta vaaleanruskeaa ja päälle kaksi kerrosta murrettua punaista. Molempiin päihin, jotka siis alunperinkin suunnittelin helmoiksi, asettelin lehtivihreää ja monivärisiä kukkasykeröitä.
 |
| Huopapinta on paikallaan ja kostutettu. |
Kankaan valmistin koulussa ja käytettävissä olivat niin ihanan iso huovutuspöytä kuin rullahuovutuskonekin. Aluksi huovutin kerrokset kevyesti tasona käsin ja kaulimella, etenkin kukkakuvioita huovutin aluksi huolella, että eivät lähtisi koneessa vaeltelemaan. Peitin huovan kuplamuovilla, rullasin tiukasti putken ympärille ja kaislamattoa päälle ja viimeksi muovi ympärille. Parikymmentä minuuttia koneessa, paketin purku, jännittävä tilanteen tarkastus ja suunnanvaihto, jonka jälkeen sama käsittely uudestaan. Sen jälkeen huuhtelin kankaan käsin voimallisesti kuumalla ja kylmällä ja linkosin sen lopuksi. Kankaan kuivuttua tikkasin lehtien ja kukkien ääriviivoja, jotta ne tulisivat vielä vähän kolmiulotteisesti esille kankaasta.
 |
| Jännittävä vaihe on suunnitella, miten tällaisen kankaan leikkaa. |
Käsityölehdet ovat täynnä ihania mekkoja ja tunikoita, mutta millään en löytänyt juuri tähän työhön sopivaa kaavaa. Tällä kertaa olin niinkin perusteellinen, että tein kaksi mallimekkoa kaapista löytyneestä mikälietarjouskankaasta. Ensimmäinen, kaavan mukaan tehty, ei ollut mitenkään sopiva ja toisen kaavoitin tekemällä valmiiseen kaavaan muutaman muutoksen. Koska en ole aiemmin juuri kaavoja muunnellut, tuli siinäkin pähkäiltyä ja mietittyä tovi. Siitä mallimekosta tulikin sitten varsin näppärä.
Paljon harkintaa ja rohkeutta vaati tuon kankaan leikkaaminen, sen verran paljon aikaa, suunnittelua ja työtä sen rakentaminen oli vaatinut. Leikkaamisen jälkeen ompelu sujui sutjakkaasti ja lopputulos on mielestäni aika hehkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti