Mistä sitä villaa tulee?

Harrastajalampurina koetan opetella ja tehdä kaikkia lampaisiin liittyviä asioita itse. Siihen tekemiseen kuuluvat tietysti keritseminen ja sorkkien hoito. Aluksi keritsin saksilla, mikä oli mahdottoman hidasta ja käsiin käyvää puuhaa. Valmista silläkin tuli ja kahden syliuuhen kanssa fiilistelimme villojen poistoa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kolmen perheen kesken ostimme vuosi sitten kunnon kerintäkoneen ja homma sai melkein ammattilaisia piirteitä. Kerintäkilpailuihin ei vielä todellakaan ole asiaa, pitää vielä lujasti harjoitella, mutta omat lampaat saan jo kerittyä ja sorkat hoidettua noin puolessa tunnissa per lammas, riippuen vähän villan laadusta.

Hallasta en kerintäinnossa huomannut ottaa kuvaa ennen kerintää, mutta tässä kuvassa mää ja mun villat.

 Lampaita ensin vähän jännittää kun kone käynnistyy, mutta kun ne huomaavat, että ilma alkaa virrata iholle, niin nauttivat sitten selvästi kerinnästä ja lopputuloksesta. Kun turkki ei paina, hiosta, eivätkä sinne sekaantuneet korrenpätkät kutita tai raavi ihoa, niin olo on raikas ja pirteä. Vähän taitaa viluttaa välillä, mutta suojaisessa aurinkoisessa aitauksessa on vielä lämmintä.

Häive ennen

Ja jälkeen. Minusta sillä on sellainen filmitähti-ilme

Kainuunharmas voi vaihtaa väriä kerinnästä toiseen. Hallan vaaleanharmaa villa muuttui kesän aikana monta astetta tummemmaksi. Häive on jo pari vuotta vaihtanut väriä mustasta harmaaksi, mutta on nyt kääntynyt taas mustaksi. Thorri on karvan tyvestä todella valkoinen. Karitsat jätin toiseen kertaan, kone pitää puhdistaa välillä, aikuisen lampaan turkin lanoliini ja muut lisäaineet tukkivat terät. Puhtaalla koneella kerintä ei nipistä ja siitä tulee hyvä kokemus. Mustina syntyneiden karitsojen karva on tyvestä vaalean harmaa, joten kerinnän jälkeen näyttänevät aika lailla emoltaan Hallalta.

Thorri on asenteeltaan pomopässi, vaikka suvunjatkokyky on viety.

Valkea harmas

Sorkkien leikkaamiseen käytän oksasaksia, malli on samanlainen kuin sorkkasaksissa, mutta ne ovat pienemmät ja käyvät paremmin käteen ja niillä saa hyvän leikkuuotteen ylikasvaneeseen sorkkaan. Sekin toimenpide tehdään tuossa tallin käytävällä kaulapannassa seisten. Sitten on taas kiva kipitellä kun anturat pitää eikä mikään ylikasvanut käänne paina.

Lauma tarkistaa Thorrin. Jokainen keritty nuuskittiin vuorotellen huolellisesti.

Huovutettu jakku ja vähän muuta

Kesällä käytimme tyttären kanssa harrastelampaidemme tuottamat villat kehräämö Mustalampaassa Pyhärannassa karstattavana. Ihanat villakääröt ovat odottaneet vaatehuoneen nurkassa aikaa ja inspiraatiota, joka iski viime viikolla. Suunnitellessa meni välillä yöunetkin ja tekeminen oli aivan maanista. Ensin valmistui jakku.

Jakun kuvioinnin innoituksena kehäkukat

Jakun suunnittelussa käytin kaavamallina ysärimallista tallitakkia, josta piirsin rakennusmuoviin reilulla lisällä kaavan. Kastelin ja saippuoin suuren lakanan, jonka levitin kylpyhuoneen lattialle. Asetin kaavan lakanalle ja piirsin pehmeällä lyijykynällä ääriviivat lakanaan. Asettelin siihen neljä ohutta kerrosta villaa hiukan kaavan yli ja kastelin reunoja lukuun ottamatta kuumalla saippuavedellä ja hieroin huovutuksen alkuun. Asettelin muovikaavan selkäkappaleen päälle ja etukappaleen neljä villakerrosta kaavan mukaisesti, asettelin esihuovasta leikkaamani kukkien osat paikalleen ja kastelin jälleen kuumalla saippuavedellä. Taittelin takakappaleen villat etukappaleen villojen päälle ja hieroin huovutuksen alkuun. Villoitin muovin kokonaan, myös alareunan ja hihansuut. Rullahuovutin bambumaton kanssa helmasta kainaloihin ja vuorotellen kumpaakin hihaa aina vähän pidemmälle ja lopulta hihasta hihaan. Kun on moodi päällä ja ihan saippuainen, kuvaaminen jää tekemättä, ikävä kyllä. Villojen alettua huopua hyvin leikkasin jakun helman auki ja poistin muovin varovasti. Käänsin jakun nurinpäin ja jatkoin rullaamista bambun sisällä ja välillä lujaa puristelua. Lopuksi sovitus märkänä ja muotoilu.

Kaava on hihaan 185 cm ja olalta helmaan 90 cm. Jakun koko on 40-42 ja olalta helmaan 60 cm.

Jakun kanssa käytettävät kämmekkäät täydentävät asun. Niitä varten tein yhtenäisen muovikaavan, siis pitkä suikale, jonka molemmissa päissä on puolikas peukkua. Levitin villat samalla tekniikalla kuin jakkuun ja rullailin umpeen villoitettua kaavaa kunnes huopuminen alkoi kutistaa villoja. Leikkasin varovasti tasan keskeltä parin poikki kaavan ympäriltä ja jatkoin huovuttamista erikseen. Loppuvaiheessa leikkasin sormien puoleisen aukon ja peukkureiän ja huovutin muotoon kädessä saippuoiden. 

Vihreän pikkukassin ja ruskean läppätaskun lähtökohtana olivat vuosi sitten sapluunan kanssa raakavillasta neulahuovutetut lampaat. Asettelin kuviot kaavalle ja niiden ympärille kaksi ensimmäistä kerrosta villaa ja seuraavat kaksi päälle. Vihreän kassin huopakahvojen sisälle on piilotettu puuvillanyöri vahvistamaan rakennetta. Ruskea taskun läpän eläinhahmo muistuttaa lopulta aika lailla karhua. 

Häive odottaa jo syyskerintää.