sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Oma rukki

Keskiviikkona tulin siihen tulokseen, että on syytä ostaa rukki. Hannele-opelta sain monisteen, mitä kaikkia osia rukista pitäisi löytyä ja miten niiden pitäisi toimia, sillä minulla ei ollut niistä minkäänlaista käsitystä, rukin olen nähnyt luonnossa viimeksi lapsena ja silloinkin se oli jossain nurkassa muinaismuistona. Tuumasta toimeen ja keskiviikkoillan vietin erilaisilla myyntifoorumeilla. Rukkeja löytyi ehkä 50 kpl, hinnat 10 - 200 € ja kunnot kuvista päätellen hyvin vaihtelevia. Hinnalla ja kunnolla ei näyttänyt olevan mitään loogista yhteyttä keskenään. Haarukoin hinnaltaan ja sijainniltaan sopivimmat (edullinen, lähellä) ja pienen henkisen painin ja arvonnan jälkeen soitin heti illalla yhdelle myyjälle. Hämmentävästi hän vastasi heti, rukki oli edelleen myynnissä ja pienen maantieteellisen sohimisen jälkeen ilmeni, että ilmoituksen Turku olikin Masku ja sekin meidän syrjäkylän toisella reunalla, eli viiden kilometrin päässä kotoa. Vielä ihmettä, myyjäkin oli hevostallin pitäjä ja oli tavannut heidän tallinsa väkeä aikaisemmin. Kyl vaan on pieni maailma.

Torstaiaamuksi sovittiin tapaaminen. Rukissa oli listan mukaiset osat, kaikki minkä piti pyöriä pyöri hyvin, eikä mikään ollut pahasti epäkunnossa. Niin minusta tuli rukin omistaja. Viikonlopun aikana rukkini on saanut hellää puhdistus- ja huoltohuomiota osakseen. Yksi pieni nahkaosa piti uusia ja se osoittautui hankalaksi, sillä nahan kaivaminen pienestä puunkolosta oli aika nävertämistä. Jonkilainen toivottavasti toimiva korjaus on tehty ja siinä se nyt odottaa käyttöä - niin sehän pitää vielä opetella.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uusi lukukausi, uudet opit

Uusi lukukausi alkoi aivan uusilla ja melko raadollisilla opeilla, nimittäin nahkurin hommilla. Maanantaina vielä verryteltiin ja suunniteltiin ja palauduttiin lomilta/töistä/ties mistä, mutta tiistaina jo ryhdyttiin toimiin. Ope oli muutaman oppilaan kanssa maanantaina iltapäivällä hakenut kuormallisen peurannahkoja Loimaalta ja päivä alkoi niiden lajittelulla.

Nahoista voi tehdä taljoja, joista voi taas tehdä karvallisia tuotteita. Nahat voi myös tehdä karvattomiksi pintanahoiksi tai säämiskäksi, joista taas tehdään esim. kenkiä tai laukkuja. Itselläni on pakastimenpohjan löytölammas, kaksi paikallisen metsästäjän tuomaa peurannahkaa sekä yksi ostopeura. Löytölammas päätyy taljaksi lämmittämään, kesäkarvaiset ruskolaiset peurat päätyvät myös taljoiksi ja mitä sitten, se on vielä auki. Yksi ostopeura kylpee kalkkiliemessä, joka lähdettää siitä karvat. Hyllyllä odottaa vielä syksyllä parkittu ja avattu ennakkolammas lopullista pehmitystä.

Tiistain, keskiviikon ja torstain ohjelmassa oli nahan kaapimista, pesua, kuivausta, parkitsemista ja avaamista. Erittäin fyysistä työtä, jossa löytyi ennen tuntemattomia lihasryhmiä. Omat ensimmäisen viikon parkitut nahkani ovat nyt siinä vaiheessa, että ne odottavat uudestaan kostutusta ja pehmitystä.Kuvia toimenpiteistä on villasta ja nahasta -sivulla.

Perjantaina teimme maakuntamaismamatkailukierroksen, jonka kohteena oli kaksi teurastamoa. Voisi sitä ylevämpiäkin matkailukohteita olla, mutta mitäs mutelainen toimittaisi ellei jotain tällaista. Ensin Lallin lampaasta lampaannahkoja ja erinäisiä muita osia. Siitä Sastamalaan, josta ostettiin vuohennahkoja, jotka ovat vähän vaikeammin saatavia. Maanantaina on taas ohjelmassa peräkärryn tyhjennystä ja nahkojen lajittelua. Kumihanskat, essu ja vaatteet, jotka voi heti heittää pesukoneeseen, siinä maanantain varustus.Mukavaa viikkoa vaan kaikille tämän lukijoillekin.