Värttinät pyörii

Ensimmäinen värttinäkehräyskurssi on pidetty viime viikolla. Viisi rohkeaa ja ennakkoluulotonta naista ikähaarukassa 25 - noin 70 vuotta opettelivat tätä vuosituhansia vanhaa taitoa. Kahden ja puolen tunnin ilta aloitettiin tutustumalla kotimaisiin lampaanvillalaatuihin ja niiden eroihin sekä käsittelyyn. Sen jälkeen kaikki saivat reilun kourallisen ahvenanmaanlampaan villaa, jota ryhdyttiin avaamaan eli erottelemaan villakuituja toisistaan "pilveksi", josta sitten aloitetettiin kehrääminen.

Jokainen sai valita itselleen värttinän kolmesta vähän erilaisesta vaihtoehdosta. Kaikki olivat kuitenkin alapainosia, jotta oltaisiin kierteellä samaan suuntaan ja kaikissa oli pieni koukku päässä. Pientä ähinää ja puhinaa kuului aluksi, sillä värttinäkehräyksessä pitää olla yhtä aikaa hellä tuntuma ja tiukka pinsettiote villaan. Kädetkin hikosivat jännityksestä, puristamisesta ja varmaan liikunnastakin ja niitä sai kuivatella välillä. Pian oli kuitenkin aivan hiljaista kun kehräys lähti jokaisella käyntiin. Lankoja syntyi eri mittaisia ja paksuisia, mutta jokaisen värttinäpuun ympärille alkoi tulla lankakerroksia.

Ilta loppui kerrassaan kesken juuri kun langan tekoon oli tullut tuntumaa. Kehrääminen jäi sen verran päälle, että kaikki halusivat värttinän mukaansa ja saivat kaupan päälle melkoisen kasan villaa. Jälkeenpäin kuulin, että yksi kurssilainen oli nostanut esille talokauppojen kylkiäisenä olleen rukin ja alkoi opetella tosissaan myös sen kanssa kehräämistä. Puheista päätellen yhden yrityksen kahvitunneilla ei enää juoda kahvia vaan kehrätään. Siitä täytyy kyllä vakavasti varoittaa, sillä kehräämiseen voi jäädä todella pahasti koukkuun ja silloin jäävät työt tekemättä.  

Värttinäkehräyksen lyhyt oppimäärä (by Raili) alapainoselle värttinälle on tässä: 

1. Avaa villa käsin ja nypi samalla roskat pois
2. Ota villapilvi vasempaan käteen ja vedä siitä esille pieni määrä kuituja
3. Aseta kuidut värttinän koukkuun
4. Pidä vetokohta vasemmassa kädessäsi napakassa otteessa
5. Pyöräytä värttinää myötäpäivään
6. Vedä villapilvestä kuituja tasaisesti
7. Toista kohtia 5 ja 6
8. Kierrä lanka värttinäpuun ympärille kun värttinä on lattiatasossa.
9. Jos vetokohta katkeaa, avaa valmista lankaa pari senttiä ja aseta kuituja siihen lomittain, tai jos lanka katkeaa, avaa molemia päitä vähän ja kierrä ne yhteen ja palaa kohtaan 7.
10. Huom! Värttinä koukku ei ole vetokoukku, se ohjaa lankaa.

Viimeistely: Tee langasta vyyhti esim. tuolin selkänojan ympärille. Laita vyyhtiin pari sidoslankaa. Pese vyyhti hellästi kädenlämpöisessä vedessä, jossa on pari tippaa astianpesuainetta, hieman villapesuainetta tai marseillesaippuaa. Huuhtele hyvin ja hellästi altaassa (ei kraanan alla). Tasapainota ja kuivaa vyyhti: aseta se riippumaan ja laita paino alas, jotta lanka suoristuu. 

Värttinällinen kehrättyä lankaa!

Tunnelmointia kärryillä

Viime torstaina olin Lundan kyläyhdistyksen pikkujoulutapahtumassa ajeluttamassa lapsia Amalian kanssa. Kuten yleensä lähitapahtumissa, matkanteko paikanpäälle ja takaisin tapahtuvat hevosvoimin. Menomatkat on aina vähän stressaavia, keli vaikuttaa matkantekoon, ajoituksen onnistuminen ja tapahtuman sujuminen mietityttävät. Lähes yhdeksän kilometrin matkaan hevosella voi mahtua kaikenlaista, tällä kertaa haasteellisinta oli Maskun keskustan neljän ruuhka, josta onneksi löytyi hevosen mentävä väli.

Matkanteko onnistui aikataulun mukaisesti ja Joulupukin kanssa teimme ensin pienen kierroksen kylällä kannustaen kaikkia näkemiämme ihmisiä talolle ja jutellen niitänäitä. Ajopeli oli koppakärryt, vaikka keli olisi ollut reelle otollinen, ei se olisi teollisuusalueella kuitenkaan kovin käyttökelpoinen.Olisi tapahtumassa voinut olla enemmänkin osallistujia, mutta paikalla olleet lapset olivat varmasti tyytyväisiä, koska he kaikki pääsivät ainakin kahdelle heppa-ajelulle ja muutama kouluikäinen sai tietää istuvansa Pepin hepan kyydissä, mikä oli heille aika hieno juttu. Amalia ehti syödä, juoda ja seurustella halukkaiden kanssa ihan riittävästi.

Varsinaiset fiilistelyt tulivat kotimatkalla, kun lähdimme illalla kahdeksan jälkeen kotia kohti. Matkateko sujui reippaasti ensin pyörätietä pitkin Maskun keskustaan. Heijastimilla peitetty hevonen kärryineen käänsi ihmisten päitä autoissa. Pihojen jouluvalot näyttivät erityisen kauniilta lumisessa illassa kun niitä ehti kerrankin katsella. Pyörätien loppuessa ja Maskun keskustan valojen jäädessä taakse käännyin vielä katsomaan lumen ja valojen kimmellystä, kylä näytti ihan postikortilta. Sen jälkeen tie sukeltaa keskelle pimeää metsää, jossa saattoi melkein tuntea peurojen ja hirvien nostavan turpansa ja kuullostelevan mikä tiellä menee. Mielikuvitus lisäsi joukkoon vielä suden ja kotimatkan vauhti koveni. Metsätaipaleella vastaan tuli hyvin valaistu rekka ja olo oli ihan kuin coca-colan -joulumainoksessa, mainosmusiikki vaan puuttui, mutta sentään kulkuset valjaissa kilisivät! Harmi, että en ylettynyt näkemään rekkakuskin ilmettä meidän ilmestyessämme auton valokeilaan. Metsän jälkeen alkoivat kotikylän peltoaukeat ja valot ja olo alkoi olla sellainen, kuin olisi tullut pitkältä matkalta, ja niihän me oltiinkin, kello läheni puolta kymmentä ja reissua oli takana reilut kuusi tuntia.

Vaikka hevostyö on joskus raskasta ja aina sitovaa, tällaisista reissuhetkistä saa itse kyllä sellaisia latauksia, että sitä on todella kiva tehdä taas pitkän aikaa.

Itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu tietää viime hetken valmistusta ja valmistautumista viikonlopun myyjäisiin. Lauantaina Turkuun joulumarkkinoille Kroopin Killan kojulle yhdistyksen edustajana ja sunnuntaina omilla tuotteilla ja työnäytöksellä Kankaisten Kartanon joulumarkkinoille yhteisellä pöydällä Pakaisten yrittäjien kanssa. Rautalangasta vääntämistä, lautanauhaa ja kinnasneulaamista tiedossa.

9.12.2012
Takana kaksi markkinapäivää, eilen 6 tuntia Turussa Kroopin Killan kojulla ja tänään kolme tuntia Kankaisten kartanossa. Turussa oli uusia myyntituotteita kuten vahasoihtuja, täikampoja ja puulusikoita sekä ihania glögimaustepusseja. Ilma suosi, ihmiset olivat liikkeellä hyvillä mielin ja veronpalautukset tipahtaneet tilille, joten mikäs oli markkinoilla ollessa. Kylmä koitti hiipiä kenkien kautta, mutta onneksi sain kaverilta makuualustan jalkojan alle, niin tarkeneminenkin parani. Hyvä markkinapäivä kaiken kaikkiaan.

Kankaisten markkinat olivat vain kolmen tunnin mittaiset ja se tuntui jonkinlaisena kiireenä. Sinne myös tullaan ehkä vielä jonkin verran itse kartanon takia eikä markkinoiden. Väkeä oli kaksi tuntia välillä ruuhkaksi asti ja sitten tietty hiljeni kuten aina loppua kohden. Ruuhkassa hyväkin ostomieli saattaa laantua ja pieni kiireen tuntu ei ole markkinoilla hyväksi.Kankaisissa olin vähäisillä omilla tuotteilla ja kehräsin työnäytöksenä. Tulihan loput koira+lammas -villat saatua langan malliin, sillä kassalippaan saranat eivät kovin kuluneet.