Tappikangaspuilla kudontakurssi

Pitkään suunniteltu tappikangaspuilla kudontakurssi toteutui 8.12. SikkaTalun lammastilalla Rymättylässä http://www.saaristolaislammas.fi/etusivu/. Tusina innokasta kurssilaista oli valmiina opettelemaan tämän hauskan tekniikan, joka sopii erityisen hyvin raakavillalle. Osa kurssilaisista oli vieraillut lammas- ja vuohimarkkinoilla, jossa tein työnäytöksenä tappikudontaa, osa taas löytänyt kurssin lammastilan sivuilta. Aloitimme päivän kahvilla ja Katjan valmistamilla herkullisilla sämpylöillä. Alkuesittelyjen jälkeen kerroin hieman tappikangaspuista ja Katja kertoi tilastaan.

Toimeen ryhdyttiin valitsemalla ensin villat. Tappikangaspuilla kudotaan raakavillasta, joten tuvan täytti ihana lampaan tuoksu ja saimme ihastella ahvenanmaanlampaan valkoisen, harmaan, ruskean ja mustan eri sävyjä sekä ihmetellä villojen erilaisia rakenteita.Villojen valinnan jälkeen jokainen otti tappikangaspuut, jotka ovat myös tilan omaa tuotantoa ja alkoi loimien pujottaminen. Kuten kudonnassa muutenkin, se on tässäkin suhteellisen aikaa vievää puuhaa teki sitten yhtenäisen loimen tai erilliset loimet. Kun vauhtiin päästiin niin erilaisia tekniikoita ja työasentoja alkoi löytyä.

Loimituksen valmistuttua alkoi kudonta ja siitä kaikki saivat nopeasti kiinni. Joku teki paksumpaa, toinen ohuempaa kudetta, mutta kaikki omanlaistaan ja hienoa. Kudonta on joutuisaa, joten muutamassa tunnissa valmista tuli nopeasti arvioiden 30 - 60 cm tekijästä riippuen. Kudonnaisen jälkikäsittelystä keskustelimme vilkkaasti, tärkeää on huolellinen pesu ja työtä on myös hyvä huovuttaa jonkin verran, mikä lisää sen tukevuutta.

Kurssin yllätyksenä oli vielä toimittaja Lassi Lähteenmäki, joka tuli tekemään jutun tilasta ja vähän tästä kudonnastakin. Laitoin Esan tietysti heti kutomaan itsekin, että tietää ihan käsituntumalla, mistä juttua tekee. Lähempänä joulua juttu tulee ulos paikallis-tv:stä. Kurssin lopuksi Katja esitteli meille tilan elämet. Kauniit ahvenanmaanlampaat ihastuttivat kaikkia ja tutustuimme myös Suomessa harvinaiseen rotuun, itäfriisiläiseen maitolampaaseen, joka oli kotoisista roduistamme melko poikkeava ilmestys.

Kurssipäivä kului todella nopeasti. Päivän aikana juttelimme paljon tappikangaspuiden tekniikan käytöstä muihinkin materiaaleihin sekä tietysti raakavillan käytöstä ja lampaista. Kurssilaiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja monta kudonnaista valmistuu eristeeksi ihmisen ja kylmän maailman väliin. Vähän tuttavammat vielä soittivat pesuohjeita parin päivän päästä ja se oli tosi mukavaa, koska silloin tietää, että valmista tulee ja käyttöön.

Tämä kudonnainen on lammas- ja vuohimarkkinoilla aloitettu työnäytöskappale.

Lammasrukkaset

Tässä on työn alla oikein aidot ja alkuperäiset lammasrukkaset. Nahas on ostettu Lallin lampaasta valmiiksi lyhytkarvainen versio. Puhdistin, parkitsin ja avasin sen keväällä. Syksyllä liotin ja pehimitin. Rukkasten kaava on vanha pohjoinen kaava, jonka sain opettajaltamme kopioida. Tein siitä ensin huopa- ja peurankoipiversiot, jotka ovat jo olleet ahkerassa käytössä Naantalin myyjäisissä ja koulun avoimien ovien päivänä kun olin ulkohommissa.

Kaavat on kopioitu.

Symmetrian sovittelua ensin karvapuolelta, jotta joka paikkaan riittää karvaa.

Tarkkaa asettelua karvan, nahan pehmoisuuden ja materiaalin järkevän käytön suhteen.

Tässä on sitten kaavat piirretty lihapuolelle ja pitkä hengenveto, että uskallan ruveta leikkaamaan.

Jännittävin vaihe on ohi ja kappaleet oikein leikattu.

Tässä valmiit rukkaset, aika luksusta.

Neulakintaat ja rannekkeet

Neulakinnasprojekti

Tavoitteena oli valmistaa perinteiset metsurin neulakintaat suomalaisella 2+2 -tekniikalla. Lanka on luonnollisesti itse suunniteltua ja kehrättyä. Villoiksi valitsin karstamyllyllä karstatun ahvenanmaanlampaan villan, josta tulee sileä ja vettä hylkivä säie, karstaamattoman ahvenanmaanlampaan villan sekä käsin karstatun suomenlampaan villan tiiviyttä antamaan ja huopumista auttamaan.

Tässä "raakalangat": vasemmalla karstamyllyn käyneet ahvenanmaanlampaan villat, keskellä harmaat kerät karstaamatonta ahvenaista, vessapaperipuolilla ja värttinässä suomenlampaan langat.

Kertausvärttinällä kolmisäikeinen myötäpäivään eli z-kerrattu lanka. Kännykkä on kuvassa "mittakaavana" eli aika muhkea lankaerä, jossa on siis yksi kolmasosa langoista.

Tässä valmis vyyhti pesua odottamassa. Aika kivan näköistä! 

Tekijä varmaan tärisi innosta, kun kaikki kuvat valmiista vyyhdeistä olivat enemmän tai vähemmä tärähtäneitä. Tämä niistä vähiten.

Valmiit neulakintaat on tässä. Neula oli tietenkin omatekoinen luinen luottoneula. Lankaa kului 162 g.

Lisäksi tein vielä kaupunkikäyttöön hienostelurannekkeet Novita Pop -langasta.

Hevoshuovutusta Kuralassa 31.8.13

Osana Kuralan Kylämäen kokeiluverstaan muinaistekniikan viikkoa oli lauantainen hevoshuovutuspäivä. Hevoshuovutus on lähtöisin Mongoliasta. Siellä asumuksina käytettävät jurtat päällystetään tukevilla huovilla, joiden huovuttamisessa käytetään hevosvoimaa. Näin voi huovuttaa isohkon ja melko paksun työn. 

Tässä ollaan juuri tultu paikalle ja tämän jälkeen olinkin kameran toisella puolella. Kiitos Jutta kuvasta!

Amalia tutustuu paikkaan ja ihmisiin. Ruoho on selvästi maukasta ja seurakin hyvää.

Alimmaiseksi laitettiin pressu ja sen päälle lakana. Lakanan päälle kaikki paikalla olevat asettelivat villoja ja jättivät oman  kuvioidun huopamerkkinsä yhteiseen työhön.

Villojen tasainen astettelu tarkistettiin välillä ja niitä kasteltiin lämpimällä saippuavedellä.

Kuvioita alkaa muodostua. Takana valmistuu myös toinen huopa.

Huovat on kuvioitu valmiiksi, saaneet vettä ja saippuaa ja nyt alkaa kääriminen.

Rullaati rullaa.

Seuraavaksi narut piukasti ympärille.

Tällaisella retkiversiolla lähdettiin töitä huovuttamaan. Uskomattoman pieneen pakettiin ne menivät.

Jännittävä hetki oli rullan ensimmäinen avaaminen. Miten reunat jaksavat? Ovatko työt yhtään huopuneet? Kyllä -vastaus molempiin kysymyksiin. Hyvältä näyttää!

Huollon eli kääntämisen sekä veden ja saippuan lisäämisen jälkeen huovat rullattiin uudestaan ja taas mentiin. Välillä mentiin ratsainkin, vaikka aisojen ja valjaiden seassa ratsastaminen on vähän epämukavaa, etenkin mekko päällä.

Mitäs kuvioita tässä näät? Kuka tunnistaa omansa?

Välillä huollettiin hevostakin. 

Yhteisöllistä puuhaa.

Yhteisöllisyyttä lisättiin laittamalla välillä tanssihuovutukseksi. Siitä voisi tehdä oman tapahtuman.

Vimeistelin huopaa koulussa ja kotona syksyn aikana. Aikataulujemme sovittelussa vierähti vielä aikaa, mutta marraskuun alussa huopa pääsi omaan kotiin. Tämä ei ole lopullinen sijoituspaikka, vaikka kuvauksellisesti sopii laatikoston eteen. Huovan paikka tulee olemaan kokeiluverstaan yläkerran käsityöhuone, missä siitä tulee alusta, jonka päällä lapset voivat leikkiä ja askarrella.