Viis villaista näytettä

Viiden lampaan villoissa on eroja.

 Otos jo viiden oman lampaan villoista näyttää, kuinka erilaisia saman rodun eri yksilöiden villat voivat olla. Vasemmalla on kolmevuotiaan uuhen Hallan harmaata, pitkää villaa. Se ei ole selvästi peitinkarvaista, mutta joukossa on paljon pitkiä karvoja. Pisimmillään ne ovat noin 17 cm, keskipituus 12-13 cm. Karvan asteittainen tummuminen on nähtävissä. Villassa ei ole selkeää tapulirakennetta tai ne ovat epäsäännöllisiä. Hallan villa alkaa huopua takaosasta puolen vuoden kerintävälillä, vastedes se keritään kolme kertaa vuodessa. Musta villa on Hallan samanikäisen täyssiskon Häiveen. Sen villa on vieläkin pidempää ja myös kiiltävämpää. Häivekin tahtoo huopaantua kankuistaa, ei kuitenkaan yhtä paljon. Eräässä aikaisemmassa kerinnässä Häiveen villat pysyivät niin hyvin koossa, että niistä saattoi huovuttaa taljan. Tämänkin kerintäkerrat tihentyvät.

Keskimmäinen villanäyte on puolitoistavuotiaan Thorri -pässin. Se ja isot uuhet kerittiin keväällä samaan aikaan. Villan laatu on täysin erilainen, yksittäinen karva on paljon hienompi ja villassa on selkeä, tiheä tapulirakenne. Pituus on 12-13 cm. Karvan puhtaassa tyvessä näkyy, kuinka valkoinen se on. Kaikista aikuisista tuli raakavillaa 1,2 kg. Raakavilla on siis pesemätöntä villaa, pestynä paino vähän vähenee. Toinen näyte oikealta on 4.5. syntyneen Sysi -pässin. Villan värin selkeä raja näyttää siltä, että yhtenä päivänä se on vain vaihtanut väriä. Viimeisenä on sen siskon Muusan villat. Värin vaihtuminen on tapahtunut hitaasti, muuten villa on laadullisesti samanlaista kuin Sysillä. Pituus on 8-9 cm, Muusalla hieman pidempää kuin Sysillä. Raakavillaa karitsoista tuli noin 750 g. Karitsanvilloista en vielä tee päätelmiä siitä, millainen karva niille aikuisena tulee, vaikka molempien karva tässä vaiheessa näyttää täsmälleen Thorri -isältä perityltä.

Äiti ja tytär, erottamattomat sosiaalisesti ja vuoden päästä ilmeisesti myös ulkonäöllisesti, kun Muusa kasvaa isoksi.

Mistä sitä villaa tulee, vol 2 karitsat

Sysin poseeraus ennen kerintää ei millään onnistunut, pikkupojat...

 Karitsat pääsivät vuorollaan kerittäviksi.Ensimmäinen kerta jännitti molempia, ison koneen ääni korvan juuressa taisi hieman kauhistuttaa, vaikka sitä ehti jo kuunnella isojen kerinnässä. Tuttipullokaritsana Sysi oli hetken jännän jälkeen suunnattoman ihastunut toimitukseen, jossa se oli kaiken huomion keskipisteenä.

Hei, olenk se mää?

Kerinnän jälkeen se oli aivan ymmällään lopputuloksesta, mitä tapahtui, miksi on näin viileä olo, miksi olen tämän värinen ja mitä muuta sen päässä lieneekään liikkunut. Kuva ja ilme kertovat paljon.

Hei, olen Muusa. Olen aika prinsessa ja osaan poseerata.

Muusan poseeraamisessa ennen jälkeen ei ole mitään huomautettavaa, pikku uuhi on niin prinsessaa aina. Kerintä taas tuli aivan liikaan prinsessan iholle, yksityisalueelle ja oli kerta kaikkiaan järkyttävä toimenpide.

Olen edelleen söpö.

 Karitsavillan juuresta näkyi molemmilla vaalea juurikasvu. Lopputulos yllätti silti keritsijän, väritys on aivan emän, joka puolestaan tummeni karitsoinnin jälkeen. Hämmentävää on luonto ja lampaiden väritykset. Nyt lampolassa on kolme klassista harmas-väristä, yksi yllättävän vaalea ja yksi musta.

Huovuksissa

Lampaisiin ja kädentaitoihin liittyviä selkkauksia ja niiden tuotoksia näkyy nyt myös facebookissa nimellä Huovuksissa.

https://www.facebook.com/Huovuksissa/?fref=ts