Tappikangaspuilla kudontakurssi

Pitkään suunniteltu tappikangaspuilla kudontakurssi toteutui 8.12. SikkaTalun lammastilalla Rymättylässä http://www.saaristolaislammas.fi/etusivu/. Tusina innokasta kurssilaista oli valmiina opettelemaan tämän hauskan tekniikan, joka sopii erityisen hyvin raakavillalle. Osa kurssilaisista oli vieraillut lammas- ja vuohimarkkinoilla, jossa tein työnäytöksenä tappikudontaa, osa taas löytänyt kurssin lammastilan sivuilta. Aloitimme päivän kahvilla ja Katjan valmistamilla herkullisilla sämpylöillä. Alkuesittelyjen jälkeen kerroin hieman tappikangaspuista ja Katja kertoi tilastaan.

Toimeen ryhdyttiin valitsemalla ensin villat. Tappikangaspuilla kudotaan raakavillasta, joten tuvan täytti ihana lampaan tuoksu ja saimme ihastella ahvenanmaanlampaan valkoisen, harmaan, ruskean ja mustan eri sävyjä sekä ihmetellä villojen erilaisia rakenteita.Villojen valinnan jälkeen jokainen otti tappikangaspuut, jotka ovat myös tilan omaa tuotantoa ja alkoi loimien pujottaminen. Kuten kudonnassa muutenkin, se on tässäkin suhteellisen aikaa vievää puuhaa teki sitten yhtenäisen loimen tai erilliset loimet. Kun vauhtiin päästiin niin erilaisia tekniikoita ja työasentoja alkoi löytyä.

Loimituksen valmistuttua alkoi kudonta ja siitä kaikki saivat nopeasti kiinni. Joku teki paksumpaa, toinen ohuempaa kudetta, mutta kaikki omanlaistaan ja hienoa. Kudonta on joutuisaa, joten muutamassa tunnissa valmista tuli nopeasti arvioiden 30 - 60 cm tekijästä riippuen. Kudonnaisen jälkikäsittelystä keskustelimme vilkkaasti, tärkeää on huolellinen pesu ja työtä on myös hyvä huovuttaa jonkin verran, mikä lisää sen tukevuutta.

Kurssin yllätyksenä oli vielä toimittaja Lassi Lähteenmäki, joka tuli tekemään jutun tilasta ja vähän tästä kudonnastakin. Laitoin Esan tietysti heti kutomaan itsekin, että tietää ihan käsituntumalla, mistä juttua tekee. Lähempänä joulua juttu tulee ulos paikallis-tv:stä. Kurssin lopuksi Katja esitteli meille tilan elämet. Kauniit ahvenanmaanlampaat ihastuttivat kaikkia ja tutustuimme myös Suomessa harvinaiseen rotuun, itäfriisiläiseen maitolampaaseen, joka oli kotoisista roduistamme melko poikkeava ilmestys.

Kurssipäivä kului todella nopeasti. Päivän aikana juttelimme paljon tappikangaspuiden tekniikan käytöstä muihinkin materiaaleihin sekä tietysti raakavillan käytöstä ja lampaista. Kurssilaiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja monta kudonnaista valmistuu eristeeksi ihmisen ja kylmän maailman väliin. Vähän tuttavammat vielä soittivat pesuohjeita parin päivän päästä ja se oli tosi mukavaa, koska silloin tietää, että valmista tulee ja käyttöön.

Tämä kudonnainen on lammas- ja vuohimarkkinoilla aloitettu työnäytöskappale.

Lammasrukkaset

Tässä on työn alla oikein aidot ja alkuperäiset lammasrukkaset. Nahas on ostettu Lallin lampaasta valmiiksi lyhytkarvainen versio. Puhdistin, parkitsin ja avasin sen keväällä. Syksyllä liotin ja pehimitin. Rukkasten kaava on vanha pohjoinen kaava, jonka sain opettajaltamme kopioida. Tein siitä ensin huopa- ja peurankoipiversiot, jotka ovat jo olleet ahkerassa käytössä Naantalin myyjäisissä ja koulun avoimien ovien päivänä kun olin ulkohommissa.

Kaavat on kopioitu.

Symmetrian sovittelua ensin karvapuolelta, jotta joka paikkaan riittää karvaa.

Tarkkaa asettelua karvan, nahan pehmoisuuden ja materiaalin järkevän käytön suhteen.

Tässä on sitten kaavat piirretty lihapuolelle ja pitkä hengenveto, että uskallan ruveta leikkaamaan.

Jännittävin vaihe on ohi ja kappaleet oikein leikattu.

Tässä valmiit rukkaset, aika luksusta.

Neulakintaat ja rannekkeet

Neulakinnasprojekti

Tavoitteena oli valmistaa perinteiset metsurin neulakintaat suomalaisella 2+2 -tekniikalla. Lanka on luonnollisesti itse suunniteltua ja kehrättyä. Villoiksi valitsin karstamyllyllä karstatun ahvenanmaanlampaan villan, josta tulee sileä ja vettä hylkivä säie, karstaamattoman ahvenanmaanlampaan villan sekä käsin karstatun suomenlampaan villan tiiviyttä antamaan ja huopumista auttamaan.

Tässä "raakalangat": vasemmalla karstamyllyn käyneet ahvenanmaanlampaan villat, keskellä harmaat kerät karstaamatonta ahvenaista, vessapaperipuolilla ja värttinässä suomenlampaan langat.

Kertausvärttinällä kolmisäikeinen myötäpäivään eli z-kerrattu lanka. Kännykkä on kuvassa "mittakaavana" eli aika muhkea lankaerä, jossa on siis yksi kolmasosa langoista.

Tässä valmis vyyhti pesua odottamassa. Aika kivan näköistä! 

Tekijä varmaan tärisi innosta, kun kaikki kuvat valmiista vyyhdeistä olivat enemmän tai vähemmä tärähtäneitä. Tämä niistä vähiten.

Valmiit neulakintaat on tässä. Neula oli tietenkin omatekoinen luinen luottoneula. Lankaa kului 162 g.

Lisäksi tein vielä kaupunkikäyttöön hienostelurannekkeet Novita Pop -langasta.

Hevoshuovutusta Kuralassa 31.8.13

Osana Kuralan Kylämäen kokeiluverstaan muinaistekniikan viikkoa oli lauantainen hevoshuovutuspäivä. Hevoshuovutus on lähtöisin Mongoliasta. Siellä asumuksina käytettävät jurtat päällystetään tukevilla huovilla, joiden huovuttamisessa käytetään hevosvoimaa. Näin voi huovuttaa isohkon ja melko paksun työn. 

Tässä ollaan juuri tultu paikalle ja tämän jälkeen olinkin kameran toisella puolella. Kiitos Jutta kuvasta!

Amalia tutustuu paikkaan ja ihmisiin. Ruoho on selvästi maukasta ja seurakin hyvää.

Alimmaiseksi laitettiin pressu ja sen päälle lakana. Lakanan päälle kaikki paikalla olevat asettelivat villoja ja jättivät oman  kuvioidun huopamerkkinsä yhteiseen työhön.

Villojen tasainen astettelu tarkistettiin välillä ja niitä kasteltiin lämpimällä saippuavedellä.

Kuvioita alkaa muodostua. Takana valmistuu myös toinen huopa.

Huovat on kuvioitu valmiiksi, saaneet vettä ja saippuaa ja nyt alkaa kääriminen.

Rullaati rullaa.

Seuraavaksi narut piukasti ympärille.

Tällaisella retkiversiolla lähdettiin töitä huovuttamaan. Uskomattoman pieneen pakettiin ne menivät.

Jännittävä hetki oli rullan ensimmäinen avaaminen. Miten reunat jaksavat? Ovatko työt yhtään huopuneet? Kyllä -vastaus molempiin kysymyksiin. Hyvältä näyttää!

Huollon eli kääntämisen sekä veden ja saippuan lisäämisen jälkeen huovat rullattiin uudestaan ja taas mentiin. Välillä mentiin ratsainkin, vaikka aisojen ja valjaiden seassa ratsastaminen on vähän epämukavaa, etenkin mekko päällä.

Mitäs kuvioita tässä näät? Kuka tunnistaa omansa?

Välillä huollettiin hevostakin. 

Yhteisöllistä puuhaa.

Yhteisöllisyyttä lisättiin laittamalla välillä tanssihuovutukseksi. Siitä voisi tehdä oman tapahtuman.

Vimeistelin huopaa koulussa ja kotona syksyn aikana. Aikataulujemme sovittelussa vierähti vielä aikaa, mutta marraskuun alussa huopa pääsi omaan kotiin. Tämä ei ole lopullinen sijoituspaikka, vaikka kuvauksellisesti sopii laatikoston eteen. Huovan paikka tulee olemaan kokeiluverstaan yläkerran käsityöhuone, missä siitä tulee alusta, jonka päällä lapset voivat leikkiä ja askarrella. 

Pässin pussit

Loppukesän markkinahitti oli pässin kivespussien pehmitys. Hinkkasin pusseja Tammelan Hakkapeliittamarkkinoilla, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla, Kuralan Kylämäen muinaisaikaan –tapahtumassa, Lomaan Sarka –museon Kekrimarkkinoilla sekä Leineperin tuliruukki –tapahtumassa. Kaikki tapahtumanjärjestäjät innostuivat tästä niin, että käyttivät sitä markkinoinnissa sekä lehtijutuissa. Tammelassa olinkin vähän hämmentynyt asiakkaiden tullessa kyselemään onko nää nyt niitä…???  Vasta päivän mittaan selvisi, että asiasta oli ollut maininta Maaseudun tulevaisuuden jutussa. Yllättävää mediapyöritystä tuli myös Turussa, kun Turku TV haastatteli alueuutisiin. Pässin pussi on tuote, jonka joko ehdottomasti haluaa tai sitten ei. Ehdottomasti sellaisen halusi eräs herra, joka radiohaastattelun perusteella tuli noin 30 km:n päästä ostamaan sellaisen. Valmista ei ollut mukana, mutta edelleen näkemättä tuotetta osti sellaisen postitettavaksi.

Pässinpussit herättivät paljon keskustelua ja kysymyksiä, vaikka työnäytöksenä se ei ole kovin näyttävää puuhaa. Miehet selvästi empatiseerasivat pässejä, sillä moni meni todella vaikeaksi ja osa lähti nopeasti pois saatuaan tietää, mistä on kyse. Useamman kerran kysyttiin myös, että täälläkö niitä pässin kiveksiä hinkataan. Ei kyllä ne kapineet ovat jossain koiranmuonan aineksena, vastasin.

Pässin kivespussien pehmittäminen ei siis ole kovin eksoottista eikä eroottista puuhaa, vaan ihan normaalia nahkatyötä. Materiaali tavallista lampaannahkaa, sitä osaa nahasta vaan ei ole mukana siinä Ikean taljassa kun on malliltaan hankala pehmitettävä. Pussien pitkät karvat eivät yleensä pysy käsittelyssä mukana. Karvallisiin pusseihin jää kevyt nukka, joka kuluu käytössä pois. Jos pussinsa haluaa karvattomana, karvanpoistokäsittely tehdään ennen parkitusta.

Työohje:

Pussit puhdistetaan ja pestään miedossa viileähkössä suopavedessä ja huuhdellaan hyvin. Kuivatetaan karvapuolelta ihan kuivaksi ja lihapuolelta nihkeäksi. Lihapuolelle levitetään rasvaparkki (keltuainen-öljy-mäntysuopa), jonka annetaan imeytyä sopivasti. Nahka avataan eli hinkataan, hierotaan, rutistellaan ja venytetään käsin ja työkaluilla kunnes se on kuiva. Sen jälkeen se saa levätä ja tuulettua. Lopullista pehmitystä varten se kastellaan ja tarvittaessa rasvataan uudelleen ja sama hinkkauskäsittely toistetaan. Viimeistelyyn kuuluu reunojen leikkaaminen, nyörikujan teko, nyörin punonta ja mahdollinen koristelu. 

lampaan nahka, iskunyöri 7-veljestä lankaa, nyöristopparit lampaanluuta

Raakaa nahkaa sidoksena

Tein tilaustyönä raakanahan vuohesta. Oikeasti siinä kävi niin, että vuohesta piti tulla mokkaa, mutta ei tullut sitten niin millään, martio ei ironnut millään säällisellä työkalulla, ei vaikka opettajakin koitti. Koska kyseessä siis oli harvinaisen sitkeä vanha vuohi päätin jättää sen raakanahaksi, sillä koskas sitä tietää, milloin pitäisi sitoa jotain. Noin viikko tämän jälkeen puutyöopettajani kertoi tekevänsä perinteistä husky-rekeä johon tulee raakanahkasidokset, mutta mistäs sitä raakanahkaa saisi. Tässä sitten kysyntä kohtasi tarjonnan ja reen valmistumisen edistyessä teimme pieniä nahkakokeita ja sitten vein reilun puolikkaan vuohesta hänelle. Reki on valmistettu tehdaskuivasta saarnesta tappiliitoksilla ja raakanahkasidoksilla. Raakanahka joustaa liitoksissa ja parantaa ohjattavuutta. Se myös elää kosteudenmuutoksissa yhdessä puun kanssa samaan tahtiin.Tässä on tulos per 20.5. reki on melkein valmis ja raakanahkanauhoilla sidottu.

Vasemmanpuoleinen sitkeä vanha vuohi raakanahkana

Jalksen sidos.

Husky-reki

Etukaaren sidokset

Laitojen sidokset

Pronssivaluja

K niinkuin Karoliina

 

O niinkuin Oskari

 

V niinkuin Veera

Mikälie metsäkanalintu, tarvitsee vielä telineenkin

Turkislakin tarina

Turkislakin tarina alkaa lokakuisena iltana kun portaille ilmestyy naapurin isännän kaataman peuran vuota. Kalvaan sen alustavasti kotipihassa ja suolaan, taitan pitkittäin lihapuolet vastakkain ja viikkaan tiukasti. Laitan sen mahdollisimman ilmatiiviisti tuplajätesäkkiin ja jätesäkin muovilaatikkoon ulkovessaan odottamaan nahkatöiden alkua.

 

Tammikuussa kaivan aarteen esille ja se on hyvin säilynyt säävaihteluista huolimatta. Kalvaan sen perusteellisesti, pesen ja linkoan. Karvakuiva-makkaranihkeänä laitan rasvaparkin, keltuainen, öljyä ja suopaa, ja annan sen imeytyä. Avauksen teen mahdollisimman huolellisesti ja puolivalmis talja jää ilmaantumaan ja odottamaan seuraavaa vaihetta.

Nahkuri työssä.

Talja pääsee jo koulussa välitöihin, sillä tarvitaan makuualustaa. Vähän kova niskasta, mutta ok. Koulun pöydällä odotellessaan se on saanut selkäänsä, apua, koin. Koulussa alkaa siivous ja myrkytys ja talja päätyy taas koti- ja ulko-oloihin. Tallin kylmässä päädyssä se viettää pari viikkoa levällään ja ilmastonvaihtelun armoilla se sulaa ja jäätyy vuorotellen. Epäilen että tästä ei hyvää seuraa.

Aloitan kuitenkin jatkotyöstön. Kotona levitän illalla jälkirasvan (keltuainen, öljyä, suopaa ja vettä) ja annan sen imeytyä muutaman tunnin, viikkaan, pussitan ja yöksi viileään. Seuraavan päivän pehmitän sitä koulussa, yöksi kylmään ja pehmitän vielä toisenkin päivän. Karva pysyy ja talja pehmenee.

 Tuotteeksi suunnittelin peuraturkisliivin ja lakin. Lakki alkoi kiinnostaa enemmän kun löysin Lapin käsityöt –kirjasta naisten lakin mallin, joka on tehty poron koipinahoista. Ajatus oli hyvä, sillä näin kaikki osat taljasta tulee hyödynnettyä. Kopioin kaavat ja tein ensin sovelluksen huovasta. Sovelsin vähän liikaa, lakista tuli oikein käyttökelpoinen, mutta lopulta siitä ei ollut paljon apua tähän kaavoitukseen. Lakista oli tarkoitus tulla mahdollisimman yleiskäyttöinen historiallisissa tapahtumissa eikä leimallisesti lappalainen, joten siihen ei tullut keskikoristeita, sauma on erilainen ja vuori villakangasta flanellin sijasta. Etusivukappaleet leikkasin takajaloista ja takasivukappaleet kainaloista..

Kaavoitus ja leikkuu.

 

Ompeluun käytin saman eläimen jalkajänteistä kehräämääni lankaa. Koivet putsasin ja irrotin jänteet ja luut. Jänteen kuivasin, naputtelin vasaralla pehmeäksi ja irrotin ”kuidut” tosistaan. Ennen kehräystä kastelin kuidut. Kehräyskokeiluja tein useampia, sillä jänteet olivat aika lyhyitä ja kuitujen liitoskohdat ommellessa hankalia. Langan rasvaamiseen käytin mehiläisvahaa ja nahkabalsamia. Nahkabalsami oli parempi.

Alhaalla jänne, sen yläpuolella avattu jänne ja lanka värttinällä.

Kehräyskokeilut ja tulokset:

1. Ohuen ohuet kuidut kehrätään toisiinsa runsaalla kierteellä yksi kerrallaan, annetaan kuivahtaa ja kierretään rullalle odottamaan ompelua. Ommellessa rasvataan. Toimi parhaiten.
2. Ohuet kuidut kehrätään toisiin lomittain niin, että niitä on aina kaksi lomittain. kuivataan ja rasvataan ommellessa. Tulee liikaa muhkuroita ja langasta tulee paksu, vaikea ommella.
3. Kuidut kehrätään ja rasvataan kosteina ennen värttinälle kiertoa. Liitokset eivät kestä.
4. Kuidut kehrätään ja käytetään vain vähän kuivahtaneinta. Toiseksi paras, mutta lankaa voi kehrätä vain vähän kerrallaan.
5.  Mahdollisimman pitkät kuidut käytetään sinällään kosteina kehräämättä. Katkeilee helposti.

Värttinä toimii jännelangan kehräyksessä.

 

Sormet reikiintyvät helposti, tässä nopeatekoinen ja hyvä sormustin.

 

Ompelu

Neulana on nahkaneula, pyykkipojat nuppineuloina.

 Ompelussa langat olivat aika lyhyitä ja solmuja tuli paljon Pistot ovat tiheitä, nahka oli sen verran ohutta, että naskalia tai pihtejä ei tarvinnut käyttää vaan neula meni hyvin läpi. Koko lakki on ommeltu jännelangalla, mikä vaati työtä ja aikaa.. Sormustin oli tarpeen ja onneksi sellainen kätevä muinaismalli löytyi eräästä lehtiartikkelista. Muita mahdollisia vaihtoehtoja olisivat olleet pellavalanka ja hevosenjouhi tai nahkanauha, jolla saumarakenteen olisi pitänyt olla erilainen. Jännelanka kestää kuulemma parhaiten koska on tietysti materiaaliyhteensopiva ja tuleehan näin eläimestä käytettyä mahdollisimman monta osaa .

Ajelin karvat niskasauman lopusta saumanvaroihin, jotta paksu karva ei tunge saumaan mukaan. Muualla karva oli niin ohutta tai kasvoi pois saumasta, että sen sai varsin hyvin väistämään ja saumasta tuli silti siisti. Toisessa sivusaumassa karvaa tuli liikaa saumoihin ja olen sitä siistinyt virkkuukoululla.

Valmiin työn arviointi

Lopputulos on ihan kohtalainen ensimmäiseksi peuratyöksi. Leikkaaminen onnistui varsin hyvin, takakappaleet olisi voinut leikata vähän paksummastakin kohdasta. Lakin idea lienee kuitenkin siinä, että siinä käytetään pieniä/vaikeasti hyödynnettäviä osia. Lakin kaava on vähän erikoinen, korvallisilla on liikaa tilaa, samoin edessä keskisaumassa. Nämä on toki helppo kaventaa seuraavaan lakkiin. Toisaalta naisten lakkiin lienee tarkoitus ahtaa suuri määrä hiuksia nutturalla tai muuten ylös nostettuina, joten ne ainakin mahtuvat mukaan. Vuorillekin pitää antaa tilaa ja mahtuuhan sinne vaikka kypärämyssy tai huivi alle. Karvan trimmaaminen siistiksi reunoista pitää muistaa. Ompelussa olisi hyvä ajella karvaa muutama milli saumanvaraa varten ainakin karvaisimmista kohdista, ettei karvoja mene saumoihin. Nahkavaatetta tehdessä on hyvä tehdä mallivaate jostain toisesta aineesta, mieluiten jäykästä, sillä nahka käyttäytyy eri tavalla kuin kangas eikä ole ommellessa kovin hyvin työstettävä. Aiemmin mainittu villalakki muokkautui lopulta niin erilaiseksi, että siitä ei ollut ihan malliksi. Nahan muoto, karvan suunta ja kuviointi tuovat omat haasteensa kaavoitukseen, suunnitteluun ja leikkaamiseen.

Vuorin tein villakankaasta ja nauhat villalangasta iskunyöritekniikalla. Jos näitä tekisi enemmän (ja mikä ettei), valmis lanka helpottaisi työtä huomattavasti ja ajallisesti säästäisi noin 80 % ompeluajasta. Tästä jännelankaompelusta olen kyllä muuten aika ylpeä.

Lakki on liivin kanssa Artesaanikevät -näyttelyssä Galleria Reginassa Turussa toukokuussa 2013.

Peura

Galleria Reginassa Turussa osoitteessa Linnankatu 1 on 19.5. asti esillä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaanitöiden näyttely Artesaanikevät. Muinaistekniikan osasto on siellä omassa kammarissaan teemalla peura. Esillä on peurasta tehtyjä tuotteita, peurasta tehtyjen tuotteiden tekemiseen tarvittavia tavaroita sekä hieman muuta metsästys- ja pyyntikulttuuriin liittyvää esineistöä. Osastollamme on tietysti paljon silmänruokaa ja sen lisäksi kuulo- ja hajuaisteillekin annettavaa. Käykäähän katsomassa!

Näyttelyn kokoamisessa olin mukana suunnittelussa ja rakentamisessa. Telineinä ja rekvisiittana olevat koivunrungot pätkin omasta pihasta, tosin jo aiemmin talvella kaadetuista puista. Näyttelyn A4-tekstitys on suurimmaksi osaksi suunnittelemaani ja toteuttamaani.

Peuraliivi, -lakki ja -pussukka vasemmalla.

Omista tuotteistani siellä on esillä peurantaljasta tehty liivi, päähine ja pussukka, peuranluinen kinnasneula tekeillä olevassa kintaassa, muinaisrinkka, puinen lusikka ja kutistettu purkki, pystykangaspuilla kudottu kaulaliina, pari peurantaljaa sekä puinen ruoka-astia, jota kutsun muinaiseksi hese-kaukaloksi, koska siinä on kalalle ja lisukkeille omat osastonsa sekä suolalle ja dipille omat koverretut pikku kupposet.

Vasemmalla ylhäällä harmaa-pinkki kaulaliina ja sen alapuolella neulakinnastyö ja neula.

Männystä astia, kuppi ja vasemmanpuoleinen lusikka koivua.