Keskiviikkona tulin siihen tulokseen, että on syytä ostaa rukki. Hannele-opelta sain monisteen, mitä kaikkia osia rukista pitäisi löytyä ja miten niiden pitäisi toimia, sillä minulla ei ollut niistä minkäänlaista käsitystä, rukin olen nähnyt luonnossa viimeksi lapsena ja silloinkin se oli jossain nurkassa muinaismuistona. Tuumasta toimeen ja keskiviikkoillan vietin erilaisilla myyntifoorumeilla. Rukkeja löytyi ehkä 50 kpl, hinnat 10 - 200 € ja kunnot kuvista päätellen hyvin vaihtelevia. Hinnalla ja kunnolla ei näyttänyt olevan mitään loogista yhteyttä keskenään. Haarukoin hinnaltaan ja sijainniltaan sopivimmat (edullinen, lähellä) ja pienen henkisen painin ja arvonnan jälkeen soitin heti illalla yhdelle myyjälle. Hämmentävästi hän vastasi heti, rukki oli edelleen myynnissä ja pienen maantieteellisen sohimisen jälkeen ilmeni, että ilmoituksen Turku olikin Masku ja sekin meidän syrjäkylän toisella reunalla, eli viiden kilometrin päässä kotoa. Vielä ihmettä, myyjäkin oli hevostallin pitäjä ja oli tavannut heidän tallinsa väkeä aikaisemmin. Kyl vaan on pieni maailma.
Torstaiaamuksi sovittiin tapaaminen. Rukissa oli listan mukaiset osat, kaikki minkä piti pyöriä pyöri hyvin, eikä mikään ollut pahasti epäkunnossa. Niin minusta tuli rukin omistaja. Viikonlopun aikana rukkini on saanut hellää puhdistus- ja huoltohuomiota osakseen. Yksi pieni nahkaosa piti uusia ja se osoittautui hankalaksi, sillä nahan kaivaminen pienestä puunkolosta oli aika nävertämistä. Jonkilainen toivottavasti toimiva korjaus on tehty ja siinä se nyt odottaa käyttöä - niin sehän pitää vielä opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti