maanantai 6. kesäkuuta 2016

Montako rukkia on tarpeeksi?

Laitoin rukkini ulos riviin tuulettumaan. Vasemmalla on vanha pieni rukki, jonka ostin Torin ilmoituksesta. Sen kanssa en ole oikein päässyt sinuksi, yhteinen rytmi ja sävel on vielä hakusessa. Keskimmäinen oli taannoin esillä kuolinpesän huutokaupassa. Sanoin vielä miehelle, että en nyt osta lisää rukkeja nurkkiin, vievät tilaa eikä varmaan tule sillä niin paljon kehrättyä ja kumminkin joku vinkura. Kun tuli rukin vuoro, meklari huuteli vähän aikaa, että eikö nyt kukaan edes vitosta. No minultahan pääsi suusta kovaan ääneen "vitonen" mies katsahti vähän vinosti, mutta ei sanonut mitään. Kotona sitä sitten kokeilemaan, pyörä viipottaa aika pahasti, mutta jälki on hienoa ja toimii muuten loistavasti. Oikeanpuoleinen tuli naapurilta, miten sen nyt ottaa, toisaalta syntymäpäivälahjaksi, toisaalta hän halusi siivota autotallin ylähyllyn edellisen talonhaltijan tavaroista. Siinä nyörit eivät pysyneet paikoillaan, pyörä ei ollut kohdillaan. Mies asensi muutaman kiilan ja käytettävyys tuntui parantuvan. Kovin paljon en ole ehtinyt sitä korjauksen jälkeen testaamaan.

Kuitenkin ihmisellä on vain kaksi kättä ja jalkaa - kehrätä voi vain yhdellä rukilla kerrallaan. On kuitenkin kiinnostavaa tutustua erilaisiin rukkeihin, kokeilla niiden toimivuutta ja korjailla mahdollisia vikoja. Voisihan sitä jatkossa käyttää niitä eri kuituihin. Yksi koirankarvalle, toinen hienolle villalle, kolmas pitkälle affelle, neljäs... eipäs mennä pidemmälle. Mutta vanha pystyrukki olisi vielä hienoa löytää. Ja sitten olisi kiva jos olisi sellainen nykyaikainen matkarukki. Toisaalta matkoilla kehrätessä värttinä on ylivoimainen kapistus ja niitä voi olla vaikka kymmenen erilaista ja kaikki mahtuvat yhteen koriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti