Huovuksissa

Lampaisiin ja kädentaitoihin liittyviä selkkauksia ja niiden tuotoksia näkyy nyt myös facebookissa nimellä Huovuksissa.

https://www.facebook.com/Huovuksissa/?fref=ts

Mistä sitä villaa tulee?

Harrastajalampurina koetan opetella ja tehdä kaikkia lampaisiin liittyviä asioita itse. Siihen tekemiseen kuuluvat tietysti keritseminen ja sorkkien hoito. Aluksi keritsin saksilla, mikä oli mahdottoman hidasta ja käsiin käyvää puuhaa. Valmista silläkin tuli ja kahden syliuuhen kanssa fiilistelimme villojen poistoa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kolmen perheen kesken ostimme vuosi sitten kunnon kerintäkoneen ja homma sai melkein ammattilaisia piirteitä. Kerintäkilpailuihin ei vielä todellakaan ole asiaa, pitää vielä lujasti harjoitella, mutta omat lampaat saan jo kerittyä ja sorkat hoidettua noin puolessa tunnissa per lammas, riippuen vähän villan laadusta.

Hallasta en kerintäinnossa huomannut ottaa kuvaa ennen kerintää, mutta tässä kuvassa mää ja mun villat.

 Lampaita ensin vähän jännittää kun kone käynnistyy, mutta kun ne huomaavat, että ilma alkaa virrata iholle, niin nauttivat sitten selvästi kerinnästä ja lopputuloksesta. Kun turkki ei paina, hiosta, eivätkä sinne sekaantuneet korrenpätkät kutita tai raavi ihoa, niin olo on raikas ja pirteä. Vähän taitaa viluttaa välillä, mutta suojaisessa aurinkoisessa aitauksessa on vielä lämmintä.

Häive ennen

Ja jälkeen. Minusta sillä on sellainen filmitähti-ilme

Kainuunharmas voi vaihtaa väriä kerinnästä toiseen. Hallan vaaleanharmaa villa muuttui kesän aikana monta astetta tummemmaksi. Häive on jo pari vuotta vaihtanut väriä mustasta harmaaksi, mutta on nyt kääntynyt taas mustaksi. Thorri on karvan tyvestä todella valkoinen. Karitsat jätin toiseen kertaan, kone pitää puhdistaa välillä, aikuisen lampaan turkin lanoliini ja muut lisäaineet tukkivat terät. Puhtaalla koneella kerintä ei nipistä ja siitä tulee hyvä kokemus. Mustina syntyneiden karitsojen karva on tyvestä vaalean harmaa, joten kerinnän jälkeen näyttänevät aika lailla emoltaan Hallalta.

Thorri on asenteeltaan pomopässi, vaikka suvunjatkokyky on viety.

Valkea harmas

Sorkkien leikkaamiseen käytän oksasaksia, malli on samanlainen kuin sorkkasaksissa, mutta ne ovat pienemmät ja käyvät paremmin käteen ja niillä saa hyvän leikkuuotteen ylikasvaneeseen sorkkaan. Sekin toimenpide tehdään tuossa tallin käytävällä kaulapannassa seisten. Sitten on taas kiva kipitellä kun anturat pitää eikä mikään ylikasvanut käänne paina.

Lauma tarkistaa Thorrin. Jokainen keritty nuuskittiin vuorotellen huolellisesti.

Huovutettu jakku ja vähän muuta

Kesällä käytimme tyttären kanssa harrastelampaidemme tuottamat villat kehräämö Mustalampaassa Pyhärannassa karstattavana. Ihanat villakääröt ovat odottaneet vaatehuoneen nurkassa aikaa ja inspiraatiota, joka iski viime viikolla. Suunnitellessa meni välillä yöunetkin ja tekeminen oli aivan maanista. Ensin valmistui jakku.

Jakun kuvioinnin innoituksena kehäkukat

Jakun suunnittelussa käytin kaavamallina ysärimallista tallitakkia, josta piirsin rakennusmuoviin reilulla lisällä kaavan. Kastelin ja saippuoin suuren lakanan, jonka levitin kylpyhuoneen lattialle. Asetin kaavan lakanalle ja piirsin pehmeällä lyijykynällä ääriviivat lakanaan. Asettelin siihen neljä ohutta kerrosta villaa hiukan kaavan yli ja kastelin reunoja lukuun ottamatta kuumalla saippuavedellä ja hieroin huovutuksen alkuun. Asettelin muovikaavan selkäkappaleen päälle ja etukappaleen neljä villakerrosta kaavan mukaisesti, asettelin esihuovasta leikkaamani kukkien osat paikalleen ja kastelin jälleen kuumalla saippuavedellä. Taittelin takakappaleen villat etukappaleen villojen päälle ja hieroin huovutuksen alkuun. Villoitin muovin kokonaan, myös alareunan ja hihansuut. Rullahuovutin bambumaton kanssa helmasta kainaloihin ja vuorotellen kumpaakin hihaa aina vähän pidemmälle ja lopulta hihasta hihaan. Kun on moodi päällä ja ihan saippuainen, kuvaaminen jää tekemättä, ikävä kyllä. Villojen alettua huopua hyvin leikkasin jakun helman auki ja poistin muovin varovasti. Käänsin jakun nurinpäin ja jatkoin rullaamista bambun sisällä ja välillä lujaa puristelua. Lopuksi sovitus märkänä ja muotoilu.

Kaava on hihaan 185 cm ja olalta helmaan 90 cm. Jakun koko on 40-42 ja olalta helmaan 60 cm.

Jakun kanssa käytettävät kämmekkäät täydentävät asun. Niitä varten tein yhtenäisen muovikaavan, siis pitkä suikale, jonka molemmissa päissä on puolikas peukkua. Levitin villat samalla tekniikalla kuin jakkuun ja rullailin umpeen villoitettua kaavaa kunnes huopuminen alkoi kutistaa villoja. Leikkasin varovasti tasan keskeltä parin poikki kaavan ympäriltä ja jatkoin huovuttamista erikseen. Loppuvaiheessa leikkasin sormien puoleisen aukon ja peukkureiän ja huovutin muotoon kädessä saippuoiden. 

Vihreän pikkukassin ja ruskean läppätaskun lähtökohtana olivat vuosi sitten sapluunan kanssa raakavillasta neulahuovutetut lampaat. Asettelin kuviot kaavalle ja niiden ympärille kaksi ensimmäistä kerrosta villaa ja seuraavat kaksi päälle. Vihreän kassin huopakahvojen sisälle on piilotettu puuvillanyöri vahvistamaan rakennetta. Ruskea taskun läpän eläinhahmo muistuttaa lopulta aika lailla karhua. 

Häive odottaa jo syyskerintää.

Morsingon siemenet

Morsinko on värjäyskasvi, jota pidetään Suomessa muinaistulokkaana. Se on ainoa kasvi, josta aikanaan on saatu sinistä väriä. Väri uutetaan lehdistä loppukesällä tai alkusyksystä. Viime vuoden keväällä sain morsingon siemeniä tuttavaltani ja kylvin niitä kahteen paikkaan, perennapenkin kylkeen sekä kuivalle hiekkatöyräälle. Perennapenkin kyljessä on pohjalla savimaa, jota on parannettu runsaalla hevosenlannalla. Paikka on puolivarjoinen. Siinä morsinko iti hyvin ja ruusukkeista kasvoi komeat ja rehevät. Kuivalle hiekkapenkereelle aurinko paistaa puolet päivästä suoraan ja siinäkin siemenet itivät, mutta ruusukkeista tuli pienet ja vähän kuivakkaat. Tänä vuonna kasvustot kukkivat ja siemensivät hyvin molemmissa penkeissä. Viljelyala on vielä pieni ja kokeilin vain sitä, riittävätkö puutarhurintaitoni yleensäkään morsingon kasvattamiseen. Koska ensimmäinen kasvatuskokeilu onnistui todella hyvin, nyt syksyllä laajennan viljelyalaa niin, että ensi vuonna pääsen kokeilemaan myös värjäystä.

Siemeniä tuli niin paljon, että pussitin niitä myytäväksi Pukkisaaren muinaismarkkinoille ja Kemiönsaaren keskiaikatapahtumaan. Euron siemenpussit tekivät hyvin kauppaa värjäreille, puutarhureille ja muuten vain kiinnostuneille kokeilijoille. Siemeniä jäi vieläkin yli oman tarpeen, mikäli joku on kiinnostunut niin laittakaa viestiä.

Morsingon kasvatuksesta ja sillä värjäämisestä löytyy yksityiskohtainen Riihivillan blogikirjoitus http://riihivilla.blogspot.fi/p/morsinko.html

Tunika nuno-huovutetusta kankaasta

Valmis! Lampaan villa ja turkis -koulutuksen projektityö.

Pienimuotoista nuno-huovutusta olen tehnyt aikaisemminkin, mm. ranteenlämmittimet pitsille huovutetusta villasta. Tällä kertaa tein reilusti suuremman projektin. Pohjakankaana on 2,5 metrinen puuvillaharso. Sen päälle on huovutettu neljä kerrosta villaa, pohjalle kaksi kerrosta vaaleanruskeaa ja päälle kaksi kerrosta murrettua punaista. Molempiin päihin, jotka siis alunperinkin suunnittelin helmoiksi, asettelin lehtivihreää ja monivärisiä  kukkasykeröitä.

 

Huopapinta on paikallaan ja kostutettu.

Kankaan valmistin koulussa ja käytettävissä olivat niin ihanan iso huovutuspöytä kuin rullahuovutuskonekin. Aluksi huovutin kerrokset kevyesti tasona käsin ja kaulimella, etenkin kukkakuvioita huovutin aluksi huolella, että eivät lähtisi koneessa vaeltelemaan. Peitin huovan kuplamuovilla, rullasin tiukasti putken ympärille ja kaislamattoa päälle ja viimeksi muovi ympärille. Parikymmentä minuuttia koneessa, paketin purku, jännittävä tilanteen tarkastus ja suunnanvaihto, jonka jälkeen sama käsittely uudestaan. Sen jälkeen huuhtelin kankaan käsin voimallisesti kuumalla ja kylmällä ja linkosin sen lopuksi. Kankaan kuivuttua tikkasin lehtien ja kukkien ääriviivoja, jotta ne tulisivat vielä vähän kolmiulotteisesti esille kankaasta.

Jännittävä vaihe on suunnitella, miten tällaisen kankaan leikkaa.

Käsityölehdet ovat täynnä ihania mekkoja ja tunikoita, mutta millään en löytänyt juuri tähän työhön sopivaa kaavaa. Tällä kertaa olin niinkin perusteellinen, että tein kaksi mallimekkoa kaapista löytyneestä mikälietarjouskankaasta. Ensimmäinen, kaavan mukaan tehty, ei ollut mitenkään sopiva ja toisen kaavoitin tekemällä valmiiseen kaavaan muutaman muutoksen. Koska en ole aiemmin juuri kaavoja muunnellut, tuli siinäkin pähkäiltyä ja mietittyä tovi. Siitä mallimekosta tulikin sitten varsin näppärä.

Paljon harkintaa ja rohkeutta vaati tuon kankaan leikkaaminen, sen verran paljon aikaa, suunnittelua ja työtä sen rakentaminen oli vaatinut. Leikkaamisen jälkeen ompelu sujui sutjakkaasti ja lopputulos on mielestäni aika hehkeä.

Muotoon huovutettuja asusteita

Artesaaniopintojen jälkeen olen jatkanut kouluttautumista Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa oppisopimuskoulutuksessa. Koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta, aiheena lampaan villan ja turkiksen tuotteistaminen ja kohderyhmänä lampurit ja lammastuotteita työstävät käsityöläiset. Olemme huovuttaneet sekä kaavoittaneet ja ommelleet turkista. Vällyjen teko ja nahan kuviointi painamalla ovat myös olleet aiheena. Eilen perjantaina aiheena oli toista kertaa muotoon huovutus. Artesaanikoulutuksen aikana huovutus ei ihan tuntunut omalta jutulta, mutta tämän talven aikana olen innostunut siitä aina vain enemmän. Eilen opimme vähän uudenlaista tekniikkaa; kuplamuovin käyttöä kaavana ja kerroksittaista märkähuovutusta. Materiaalina on pyhärantalaisen kehräämö Mustalampaan karstalevy ja pöllöpussukassa myös käsin karstattu suomenlampaan raakavilla. Kuvassa on yhden päivän - kuuden työtunnin - saavutukset.

Ensin tein ylhäällä vasemmalla olevat ballerina -tyyppiset tossut. Niistä inspiroituneena huovutin samalla väriskaalalla kintaat. Siniharmaissa kintaissa on jo tuotekehittelyä kaavoituksessa sekä tekniikassa ja ne valmistuivat alle kahdessa tunnissa. Koulupäivän päätteeksi jäi vielä aikaa tehdä pöllöaiheinen pussukka, vaikka aurinkolasien suojaksi.

Lumikuningattaren ranteenlämmittimet nunohuovuttamalla

Innostuin nuno- tekniikalla huovuttamisesta. Siinä villa ja kangas huovutetaan yhdeksi kankaaksi. Yksi huovuttamistani kankaista on valkoista pitsiä ja luonnonvalkoista villaa. Huovutin sen pesukoneessa hienopesuohjelmalla. Puolentoista metrin kaitale odotti jonkin aikaa tuoteinspiraatiota ennen kuin päätyi ranteenlämmittimiksi. Sauma on koneommeltu, peukkuosa on neulottu seiskaveikasta, yläosaan ompelin satiinikanttauksen ja jokaisessa parissa on erilainen koriste. Niistä tuli varsin somia. Rannekkeiden koot kuvassa vasemmalta oikealle S, M ja L, noin suurin piirtein.