Huopaa kuin taljaa

Innostuin huovuttamaan lampaantaljan näköisiä juttuja, joita tässä myöhemmin kutsun huopakarvoiksi. Varaan huopatalja -nimityksen niille isolle taljan mallisille töille, joita tehdään kun saadaan talteen jo valmiiksi hieman huopuuntunut keritty lampaankarvalaatta.Idea lähti kehittymään tappikangaspuukurssilla, jolla eräs kurssilainen halusi tehdä tappikudonnaisen korvaamaan lampaantaljaa. Sehän oli hyvä idea ja jatkokehittelin sitä mielessäni vielä aidomman näköiseksi taljaksi. Muutaman samaa ideaa hyödyntäneen ohjeen löysin huovutuskirjoista. Yhdestä lampaasta voisi saada huovuttamalla paljon "taljoja"! Ja jos tarvitsisi vain vähän taljan näköistä vaikka somisteeksi, niin sellaisen tekisi nopeasti huopakarvasta. 

Ylimpänä aikuisen ahvenanmaanlampaan pitkää päällivillaa, keskellä suomenlammasta ja
alimpana ahvenanmaanlampaan karitsanvillaa.

Pohja huovutetaan karstavillasta ohuehkoksi, paksuus ja muoto tietysti käyttötarkoituksesta riippuen. Siihen päälle neulahuovutetaan karvat joko koko työhön tai somisteeksi esimerkiksi huopakintaan ranteeseen. Huovan ei tarvitse kuivua kokonaan ennen neulaamista, kunhan se ei ole niin märkää, että vesi valuu. Neulaimeksi sopii mielestäni parhaiten sellainen, jossa on useampi neula. Otetaan kauniita kiehkuroita raakavillaa, asetetaan ne yksi kerrallaan ensin itsestä poispäin ja neulataan tyvestä noin 1,5 cm matkalta ja kun ne ovat tiukasti kiinni, käännetään karvat itseen päin ja neulataan vielä päältä. Tämä tekniikka sopii etenkin pitkälle ahvenanmaanlampaan villalle, joka asettuu kauniisti ilmavasti. Suomenlampaan lyhyemmät tapulit neulasin kerralla ja vain yhteen suuntaan. Lopuksi työ pestään saippuavedessä puristelemalla ja huuhdotaan useaan kertaan. Puristelu kiinnittää neulattut karvat vielä tiukemmin. Pestessä näkyy heti, jos jokin karva on huonosti kiinni ja sen voi kuivuttuaan kiinnittää uudelleen. 

Huovan päälle neulataan karvat, ensin tyvi itseen ja latva poispäin, sen jälkeen käännetään neulataan vielä päältä.
Tämä tekniikka sopii pitkäkarvaiselle villalle.

 Tästä innostui myös lammastila SikkaTalun Katja ja 15.2. järjestimme huopakarvaamisesta kurssin hänen tilallaan. 10 iloista kurssilaista huovutti ensin pohjan Katjan lampaiden villasta tehdystä karstalevystä. Työskentelimme Katjan kotona, joten kylpyhuoneessa oli ruuhkaa, jota vuorottelimme kahvittelemalla ja nauttimalla Katjan ihanista sämpylöistä ja maistelemalla lammasgoudaa. Huopalevyjen valmistuttua jokainen valitsi mieluiset päällysvillat ja aloitimme neulaamisen. Välillä oli niin keskittynyttä, että 12 naista oli spontaanisti aivan hiljaa, mutta kun työhön sai rytmin, niin alkoi juttukin taas kulkea. Jokaiselle syntyi omanlaisensa työ; rannekkeet, seisonta-alusta, kassiaihio tai tyynynpäällinen, sekä uusia käyttöideoita.